the Words - Pariisin sanat (2012) *****

Katsoin äsken elokuvan the Words (2012). Se elokuva on aivan ihana siis todella hyvä. Tätä tunnetta on vaikea pukea sanoiksi. Tästä onkin kulunut jo tovi,kun elokuva on lumonnut minut näin.

En ole arvostellut elokuvia pitkään aikaan. Aiemmin kun arvostelin niin kaikki tuli vain suoraan ajatuksistani ja sanat tulvahtivat paperille ongelmitta. Olen opiskellut myös kulttuuri alaa. Siellä opin,että elokuva-arvostelua kirjoittaessa tärkeintä on muistaa kysymys miksi? osattava perustella mietteensä. Se tuotti usein kyllä hankaluuksia,kuten nytkin mietin että miten perustelisin sen mikä elokuvassa sai minut lumoutumaan. 

Elokuvassa on monikerroksinen tarina. Se alkaa kun kirjailija lukee kirjaansa lukutilaisuudessa. Tarinasta tulee monikerroksisempi,kun vanha mies kertoo rorylle oman tarinansa.

Tässä elokuvassa olivat pääosassa tarina,uskottava maanläheinen tarina siitä kun tavoittelee unelmaansa ja haluaa sitä tosi paljon,että miten sen sanoisi. On epätoivoinen ja tarttuu oljenkorsiin. Rory tekee niin

Se vetosi minuun. Olen itsekin kirjailija, tai no se on lähinnä harrastus. Olen suunnitellut omaa kirjaani/kirjojani jo muutaman vuoden. Ne eivät vieläkään edenneet edes kirjoitusvaiheeseen.

Elokuva on tehty hyvin. Oli vaikea löytää huonoja puolia,joita ei edes oikeastaan ollut. Näyttelijä valinnatkin ovat hyviä, useimmat ovat suosikkejani
Jeremy Irons, jaksaisin kuunnella hänen ääntään kauan. Rakastin elokuvassa jo pelkästään sitä osuutta jonka kertojan äänenä Jeremy toimi. Muuten elokuvaa paikoittain kertoo Dennis Quad, joka näyttelee aiemmin mainitsemaani kirjailijaa joka alkaa lukemaan kirjaansa.

Näyttelijät tekevät hyvät suoritukset, tarinaa kulkee sujuvasti, elokuva on tosi hyvä. Lumoava, se sai minut tempaistua mukaansa. Kun luulee ettei toinen tarina jatku niin sen ei halua loppuvan. Se kosketti niin,että olin melkein itkeä. Todiste siitä,että aina ei tarvita sykähdyttäviä erikoistehosteita tai uutta ja maailmaa mullistavaa. Tarvitaan vain hyvä tarina. Se toi mieleeni yhden syyn miksi rakastan elokuvia. Tarinoiden vuoksi, tarinoiden jotka saavat arjen unohtumaan hetkeksi.

Nykyään halutaan uutta ja ihmeellistä sekä mahdollisen näyttävää että välillä itse tarina jää kaiken sen muun jalkoihin. The Words - Pariisin sanat on piristävä poikkeus muiden joukossa.

Tähän loppuun linkitän elokuvan trailerin

Youtube

Tässäpä muutama tämän hetken suosikkini.

Antti Railio - Halla ja etelätuuli 

https://www.youtube.com/watch?v=mkQb9yVFs-U 

Nykyään kirjoittelen useasti Doctor Who - sarjasta,koska tykkään sarjasta todella paljon ja se on yksi lempi aiheistani.Kirjoitan toki muustakin

Muutama tämän hetken suosikkini Doctor Who - fani videoista 

the day of the doctor|mercy

https://www.youtube.com/watch?v=nMtrh2ujiTs

 Doctor Who // The Day of the Doctor // I'm Coming Home

Uusi Vuosi ja uudet mahdollisuudet

Uusi vuosi on alkanut hyvin. Yritän nyt olla optimistisempi ja toivekkaampi. Ennen kaikkea en aio luovuttaa missään asiassa tai ainakin pyrkiä olemaan sinnikäs. Vaikka välillä on kyllä vaikeaa jaksaa, yrittää toivoa aikaa parempaa kun tilanne näyttää harmaalta.

Aika myrsky tarinani suunnitelmat ovat olleet nyt tauolla.

Viimeksi tuli pohdittua vihollista, pahista joka olisi kaiken takana. Vahvimmaksi ehdokkaaksi nousi Master. Sitten muistin nightmare in silver - jakson ja sain idean entä jos Master onkin saanut "uuden elämän" cybermanien kuninkaana. Se tuntui hyvältä,mutta kaipaa hiomista.

Näinpä näin uuden vuoden alkajaisiksi..

mitä Doctor Who merkitsee sinulle ja miksi pidät siitä.

Lyhennys:

Doctor Who – sarjasta on tullut yllättävän rakas ja tärkeä sarja,se eroaa muista. Se on ainutlaatuinen. Pidän Doctor Who – sarjasta, koska se on monipuolinen. Jonkin asian merkitystä,en aina mieti. Nyt sitä tuli pohdittua. DW merkitsee vapautta,hetkellistä pakoa arjesta. Välillä,jopa toivon että sarja olisi totta. Että voisin päästä ihan minne vain,eikä mikään olisi este. Toinen merkitys on inspiraatio ja innoitus. Se antoi inspiraatiota omaan tarinaan. Innoitti jälleen kirjoittamaan.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Itse varsinainen teksti..

Olen televisiosarjojen suurkuluttaja. Seuraan monia televisiosarjoja, erityisesti poliisi ja fantasia sarjat ovat suurin intohimoni. Etsin jatkuvasti uusia sarjoja, silmäillen myös eri tyyppisiä. Doctor Who – tv sarja kiinnitti huomioni. Televisiosarja,joka yhdistelee scifiä ja fantasiaa. Päätin aluksi katsoa ihan kokeilu mielellä,sitten katsoin lisää. Siinä se sitten oli,olin koukussa. Sarja on hyvin tehty, se yhdistelee hyvin draamaa,scifiä,fantasiaa ja sopivasti tahatonta komiikkaa joka keventää tunnelmaa. Tämä tapahtui muistaakseni silloin,kun yhdeksännen Tohtorin jaksot eli NewWho:n eka kausi esitettiin suomessa ensimmäisen kerran. Nykytilanteen huomioiden eräs muistoni tuntuu ironiselta,jos se sitä varsinaisesti on. Lähetin Ylelle palautetta,en nyt muista tarkalleen että mitä kirjoitin mutta muistan että vastauksessa luki että Doctor Who – sarjaa ei tultaisi enään näkemään suomessa huonojen katsoja lukujen takia.

Mennäänpä muutama vuosi eteenpäin. Huomasin,että Doctor Who palaa suomen televisioon ja nyt nähtäisiinkin lisää jaksoja. Olin onnessani! Sillä olin pitkään halunnut nähdä niitä.

Kuten muutkin tv-sarjat merkitsevät minulle vapautta, hetkellistä pakoa arjesta. Harrastan kirjoittamista,fani fiktioiden kirjoittaminen ja suunnittelu on yksi mielipuuhistani. Sarja pääsee kestosuosikkieni joukkoon,jos se antaa inspiraatiota tarinalle. Voisi myös sanoa,että Doctor Who merkitsee myös innoitusta,inspiraatiota. Sillä sarjan pohjalta aloin suunnitella omaa DW-fani fiktiota,mutta omien juttujeni päähenkilöt ovat naisia,se on helpottanut kirjoittamista. Tämän suhteen en ole varmasti yksin. Kovin monikaan sarja ei ole vaikuttanut näin. Välillä toivon,että se olisi totta. Että tapaisin jonkun joka voisi viedä minut minne vain,eikä mikään olisi este.

Aika Myrsky ideointia

Olen myös suunnittelut Doctor Who - fan fictioniani,josta mainitsenkin tuolla ylhäällä. Yksi idea on pyöriskellyt mielessäni

Kun Sara on palautunut ihmisestä takaisin time ladyksi (oikea termi on vielä haussa,koitan löytää sen) niin Saraa pidetään mahdottomana,sillä viimeinen ajan herra kuoli viisi vuotta sitten,eikä heitä ole ollut sen jälkeen.

Sara huomaa kopin olevan Tardis. Tardis päästää Saran sisälle. Sisällä Sara saa Tohtorin viimeisen viestin, joka päättyy kaaokseen. Pian Sara saa selville,että Tohtori ei ole oikeasti kuollut vaan aika on vääristynyt niin että asia on niin.

Jos elämä ois helppoo..

Tämä blogin kirjoittaminen ei taida sujua minulta,kun tässä pääsee tulemaan pitkiä taukoja. Mutta pyrin aina kirjoittamaan aiheesta ja parhaiten se sujuu inspiraation iskiessä.

Nyt on ollut hieman harmaa arki, jos käyttäisin väri vertauskuvaa. Olen yrittänyt hakea töitä, eikä vieläkään ole tärpännyt. Se turhauttaa. Yritän kuitenkin uskoa ja ajatella positiivisesti. Aina se ei onnistu,mutta yritän ryhdistäytyä.Kun arki alkaa tuntua erityisen surkealta niin silloin keskityn vain lempi asioihini vain niihin esimerkiksi kuuntelen mieli musaani,katson lempileffani. Kaikkea joka veisi ajatukseni hetkeksi muualle harmaasta arjestani. Se on helpottanut, ja auttanut jaksamaan sekä näkemään asioiden hyviä puolia.

Aika myrsky - luonnoksia

Kirjoittajan huomautus: Tässä on pieni pätkä Doctor Who – fan fictionistani nimeltä aika myrsky. Tämä on vähän kuin kirjallinen traileri. Itse tarinan suunnitelmat ovat kesken,mutta pieniä tarinan pätkiä on alkanut kehittyä. Ne ovat vähän kuin trailereita


Uusi yritys, nimeltä uusi toivo on aloittanut toimintansa. Uusi toivo tarjoaa ihmisille mahdollisuuden nähdä tulevaisuutensa ja muuttaa tapahtumia mieleisekseen. Aluksi yritys toimi vain New Yorkissa,josta se alkoi levitä ympäri maailmaan. Epäilijät ja kritisoijat alkoivat kadota mystisesti. Kaikki sujuu ongelmitta.

Eräänä kauniina päivänä kaikkialla maailmassa alkaa riehua myrsky. Ihmisten silmissä se näyttää tavalliselta myrskyltä. Tämä myrsky on poikkeuksellinen,sillä seuraavana aamuna. Mikään ei ole entisensä.

(Sara kertoo) kävelen kouluun. Matkan varrella kävelen hylätyn oloisen luonnon valtaaman kopin ohi. Kopin väriä ei enään kunnolla erottanut,mutta oli näkevinään sinistä. Jotkut olivat yrittäneet avata sitä,mutta onnistumatta. Lopulta kukaan ei ollut enään kiinnittänyt huomiota koppiin. Aina kun vilkaisin koppia kohden tunsin,että jokin on nyt vialla. Mutta mikä?

Istun sohvalla. Pitelen taskukelloa käsissäni. Olin juuri saanut tietää,että kaikki on vialla. Aika on hajoamassa. Kello tarjoaisi vastauksen siihen suurimpaan kysymykseen,joka on vaivannut minua pitkään.Kuka minä olen?